Katariina Soanjärvi

Nuorisopalvelujen palvelupäällikkö
Jyväskylän kaupunki

Nuoret ja heidän asiansa ovat viime vuosina nousseet entistä voimakkaammin yhteiskunnallisen keskusteluun. Huoli tulevan sukupolven tulevaisuudesta mietityttää ja vaikka iso nuorista voi entistä paremmin, niin pienen joukon haasteet nousevat julkiseen keskusteluun tämän tästä. Toisaalta hyvin menevien nuorten elämäntyyli ja tavat toimia eivät nekään saa täyttä hyväksyntää edeltäviltä sukupolvilta. Nuorisoon liitetään niin mielenterveyden ongelmat kuin liiallinen uppoutuminen digimaailmaan. Toisaalta ollaan huolissaan nuorison opintopoluista ja liikalihavuudesta. Huolta kannetaan myös kiusaamisen vaikutuksista ja polarisaatiokehityksestä. Kaikki nämä ja moni muukin huolestuttava asia saa enemmän painoarvoa kuin että nuoret ovat tänä päivänä mm. entistä koulutetumpia ja heillä on edessä todennäköisesti entistä pidempi elinikä kuin omilla vanhemmillaan. 

Julkisen keskustelun lisääntyminen on vaikuttanut myönteisesti nuorisoalalla tehtävän työn ja jopa nuorisotyön arvostukseen ja resursseihin. Joskin lisärahoitukset kohdentuvat hyvin helposti ns. korjaavaan työhön, josta hyvänä esimerkkinä on etsivän nuorisotyön rahoitus. Ehkäisevään työhön rahoituksen saaminen ja lisääminen ovat sitä vastoin edelleenkin haasteellista, vaikka työn merkitys tunnistetaan hyvin juhlapuheissa. Ehkäisevän työn vaikuttavuuden mittaamisen haasteisiin ei ole vielä löydetty riittäviä ratkaisukeinoja.

Nuorten asioiden esille nostaminen julkisuudessa on tarjonnut nuorisoalalle mahdollisuuden ottaa vahvempi rooli nuorten hyvinvoinnin edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Jopa selkeästi poikkihallinnollista koordinaatiota tai johtamisen roolia nuorisoasioissa on tarjolla, mutta onko nuorisoala vastannut aktiivisesti tarjoukseen? Paikallisesti esimerkkejä tästä roolin ottamisesta on, mutta suuressa mittakaavassa ei. Herää siis kysymys, onko nuorisoala jumittunut perinteisen suomalaisen nuorisotyön traditioon? Istummeko vieläkin liiaksi iltanuotioiden loimuissa tai laskemme pingispalloja ja nuorisotilojen neliömääriä? 

Nostan esimerkiksi Ohjaamo-toiminnan, joka on nuorisopoliittisesti erittäin merkittävä toimenpide, jonka luominen käynnistettiin ESR-rahoituskaudella (2014 – 2020). Ohjaamo-toiminta moottorina toimi työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Muutamassa vuodessa Oulun Byströmin ja Mikkelin Olkkarin ideoista kehitettiin nuorten matalan kynnyksen ohjauspalvelu, joita alettiin kutsua Ohjaamoiksi. Tällä hetkellä Suomessa onkin jo noin 70 Ohjaamon verkosto. Ohjaamoissa yhdistyy eri alojen asiantuntijoiden osaaminen nuoren ohjaamiseksi työelämään, koulutukseen, asumaan, harrastamaan tai muiden palvelujen pariin. Ohjaamoissa kiteytyykin täysin samoja poikkihallinnollista piirteitä, mitä muun muassa nuorisotyön nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa on tavoiteltu jo 1950-luvulta lähtien, jolloin työ tunnettiin nuorisoneuvonnan nimellä. 

Mielenkiintoiseksi Ohjaamoiden synnyn tekee, että työ- ja elinkeinoministeriössässä ei näytetty tunnistavan nuorten tieto- ja neuvontatyötä nuorisotyön muotona. Myöskään nuorisotyön oma ministeriö ei ilmeisesti tuonut riittävän selvästi esille nuorisotyön toimijoiden osaamista asiassa. Mutta miksi nuorisoalan toimijat jättäytyivät myös paikallisesti passiiviseen rooliin Ohjaamo-toiminnan alkuvaiheessa? Jopa tietynlaista poteroihin linnoittautumista oli havaittavissa. Vain muutamasta alkuvaiheen Ohjaamo-hankkeesta vetovastuun otti kaupungin nuorisopalvelut kuten Lahdessa ja Lappeenrannassa. Kuitenkin toiminnan kannalta Ohjaamoissa tavoiteltiin juuri nuorisotyöllistä tapaa toimia kuten nuorilähtöisyyttä, osallisuutta, matalaa kynnystä, vapaaehtoisuutta ja epäviranomaisuutta. 

Ehkä tämä edellä kuvattu case kuvaa nuorisoalan hieman varovaista suhtautumista omaan nuorten asioiden ja palveluiden osaamiseen ja asiantuntijuuteen. Haluan kuitenkin uskoa, että tältä osin muutosta on jo ilmassa. Tulevaisuudessa tämä rooli uskalletaankin varmasti ottaa jo rohkeammin. Se toki vaatii riittävän syvää nuoriso-osaamista sekä tahtoa vaikuttaa isoihinkin kokonaisuuksiin. Nuorten palvelut ovat iso kokonaisuus kunnissa ja niihin liittyy isoja verkostoja sekä isoja muita toimijoita. Pirstaleiset palvelut vaativat koordinaatiota ja myös johtamista. Nuorisoalan toimijat voivat tällaisia olla. Myös Ohjaamoissa tilanne on jo muuttumassa useissa kunnissa. Siitä on hyvä jatkaa myös laajemmin nuorten palveluiden kehittämiseen.

© 2020 Nuorisotyöstä Suomessa
webDesign: Mekanismi »