Eila Kauppinen & Tomi Kiilakoski

Nuorisotutkimusverkosto

Yksi nuorisotyön keskeisistä ongelmista on löytää tasapaino kaikille tarkoitetun, universaalin nuorisotyön ja kohdennetun nuorisotyön välille. Mikäli nuorisotyö suuntautuu vain aikuisyhteiskunnan ongelmiksi näkemien ilmiöiden hoitamiseen, haihtuu kyky puhutella kaikkia nuoria. Ja kääntäen: mikäli erityistä huomiota ei kiinnitetä niihin nuoriin, jotka tarvitsevat muita enemmän tukea, nuorisotyön herkkyys nuorten erilaisille tarpeille on vaarassa kadota. Rajanveto näiden kahden välillä vaihtelee ajassa ja sen mukaan, miten vaikkapa nuorisokulttuurit, työttömyystilanne ja yhteiskunnalliset kehityskulut muuttuvat.

Nuorisotyöstä Suomessa -selvityksen mukaan nuorisotyöntekijöitä paljon pohdituttavia tulevaisuuden huolenaiheita ovat nuorten koulutuksesta ja työstä syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat. Nuorisotyöntekijöitä huolestuttavat myös yhteiskunnan eriarvoistuminen ja nuorten erilaiset mahdollisuudet kivuta yhteiskunnan vankkureille. Tämä on haaste sekä kohdennetulle että universaalille nuorisotyölle. Kysymys on myös nuorisopoliittinen, koska asialla on nuorten elinolosuhteisiin liittyvät ulottuvuutensa.

Voimme ajatella köyhyyttä niin, että ihminen on köyhä silloin, kun hän ei voi rahan tai muiden puuttuvien mahdollisuuksien vuoksi elää elämää, jonka muut ympärillä kokevat normaaliksi. Nuorisotyön tulisi avata ovia kaikille nuorille. Pidämme selvänä, että tämä tarkoittaa jatkossakin maksuttomien palveluiden tarjoamista. Taloudellinen näkökulma yhdenvertaisuuteen on noussut esiin tutkimuksissamme. Nuorisotyön tarjoaman toiminnan maksuttomuus korostuu erityisesti niissä tapauksissa, kun nuorisotyö on edes hiukan maksullista. Jo pienikin summa kuormittaa köyhien, monilapsisten perheiden taloutta siten, ettei nuori voi osallistua harrastukseen. Esimerkiksi kymmenen euron kerhomaksu tuntuu monilapsisen perheen taloudessa, kun sisaruksia voi olla neljästä viiteen. Nuori ei ehkä edes uskalla haaveilla osallistumisesta, jos hän tietää perheen taloudellisen tilanteen. 

Eriarvoistuminen ja eriarvoisuuden kokemukset voivat syntyä myös eriävistä mahdollisuuksista unelmoida. Maksuttoman toiminnan tulisi olla yhtä laadukasta kuin maksullisen. Ellei näin ole, toiminta ei ole houkuttelevaa ja siihen osallistuvat vain nuoret, joilla ei ole varaa maksaa harrastuksesta. Tällöin he eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muiden nuorten kanssa – köyhänä ei voi elää sellaista elämää, joka muille on mahdollinen.

Eriarvoistuvat mahdollisuudet voivat johtua varallisuuseroista, mutta yhtä lailla ne voivat aiheutua esimerkiksi siitä, ettei nuorella ole elämässään aikuista, johon hän luottaa ja jolla on aikaa ja henkisiä voimavaroja nuorelle. Nuorisotyöntekijä voi olla tällainen aikuinen. Nuorilta vuonna 2019 kerätyissä, nuorisotyöstä kertovissa tarinoissa yhdeksi tärkeimmistä asioista nousi se, että nuorisotalolla tai muussa toiminnassa on tuttu nuoriso-ohjaaja, johon nuori voi luottaa, jolla on aikaa ja joka on kiinnostunut nuoresta. Nuorille on tärkeää kokea, että he voivat luottaa nuorisotyön ja nuorten kanssa toimivien aikuisten pysyvyyteen heidän elämässään ja lähiympäristössään. Nuorisotyön pitkäjänteisyyteen ja jatkuvuuteen on syytä kiinnittää huomiota. 

Pitkäjänteisyyden ja pysyvyyden merkitys korostuu silloinkin, kun asuinalueella syntyy vastakkainasettelua nuorten kesken tai nuorten ja aikuisten välillä. Ongelmat ja vastakkainasettelu voivat syntyä raportissa mainituista ilmiöistä, kuten syrjinnästä, maahanmuuttokriittisyydestä, vihapuheesta ja rasismista. Kun nuoriso-ohjaajat tuntevat alueen nuoret ja ovat luoneet heihin hyvän yhteyden, ongelmia on helpompi selvittää ja ehkäistä. Toisaalta kun nuorisotyöllä on pitkäkestoista yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa, on helpompi yhdessä tulla apuun ”kriisitilanteissa” ja tehdä näkyväksi ja ratkaista pinnan alla olevia ongelmia. Vain pitkäjänteinen nuorisotyö mahdollistaa tällaiset luottamukseen ja jaettuun tietoon perustuvat kumppanuudet. Pitkäjänteisen työn edellytyksenä on, että projektiyhteiskunnassakin voidaan luottaa työn jatkuvan eli että rahoitus ja muu resursointi on ennakoitavaa. 

Yhteiskunnassa, jossa jakaudutaan pärjääjiin ja putoajiin, on oltava kohdennettuja palveluja, jotka tukevat ja kannustavat ja voimavaraistavat niitä, joiden kasvupoluille tulee häiriöitä. Yhtä lailla tärkeää on, että nuorilla on omasta taustasta riippumatta sellaisia tiloja ja toimintaa, joissa he voivat turvallisesti tavata muita nuoria ja rakentaa omaa identiteettiään ilman epäonnistujan leimaa. Yhdenvertaisuudessa on kysymys osaamisesta ja työkaluista, mutta myös tiloista ja toimintamahdollisuuksista. 

© 2020 Nuorisotyöstä Suomessa
webDesign: Mekanismi »